Digitaaliset alustat, alustatalous, joukkoistaminen, uberisaatio…mitä??! Olen työhyvinvoinnin tutkijana pitkään kartoittanut erilaisten enemmän tai vähemmän perinteisten ammattien ja organisaatioiden, kuten opettajien, hammaslääkäreiden, palomiesten ja tuomareiden ja toisaalta koulujen, tehtaiden, päiväkotien ja esimerkiksi seurakuntien työoloja, positiivisia voimavaroja ja hyvinvointia. Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamassa Fiksu työ alustatalouden aikakaudella –hankkeessamme (SWiPE) työhyvinvointitutkijalle avautuu suurenmoinen mahdollisuus osallistua sellaisten työelämäilmiöiden tutkimiseen, jotka ovat laajemmin vasta tulemisensa tilassa.
Usein tutkimus katsoo taaksepäin ja koettaa ymmärtää olemassa olevaa ja ehkä tehdä sen pohjalta ennustuksia tulevasta. Esimerkiksi työ- ja organisaatiopsykologisessa tutkimuksessa uusia työn ja yrittämisen muotoja on tutkittu varsin vähän. Nyt käynnistyneessä SWiPE-hankkeessa on mahdollista kulkea virran mukana ja koettaa saada otetta siitä, mitä vasta on tapahtumassa; mitä alustatalous ylipäätään voi olla ja merkitä eri sektoreilla toimiville ihmisille.
Toistaiseksi ei ole tarkkaa tietoa, kuinka moni Suomessa tekee laajasti ottaen alustatalouteen lukeutuvia töitä. Osuva määrittely alustatalouden piiriin kuuluvista ihmisistä on vaikeaa, ja siten vielä haastavampaa on tavoittaa nämä ihmiset tutkimusyhteistyöhön. Alustataloutta on toistaiseksi tarkasteltu lähinnä yhteiskunnallisena ja sosiologisena ilmiönä, ja sekin analyysi on vasta alussa. Ilmiön ytimessä ja reuna-alueilla olevien ihmisten tunnistaminen on edessä oleva tärkeä haaste.
Miten saada ote työstä ja ihmisistä alustatalouden äärellä? Keitä hankkeessamme tutkimme? Uber-kuskeja? Ok, tosin se on laittomaksi määritelty duuni Suomessa. Pikalähettejä? Kiinnostavaa, joskus kuvittelin oman ensimmäisen kesätyöni 14-vuotiaana, ”ulkotsupparin”, ammatin kokonaan kadonneen. Digi-aikana kaikki työt eivät katoakaan, vaan voivat myös ilmestyä uudelleen. Menestyjiä käynnissä olevassa muutoksessa? Esimerkiksi Youtube-tähtiä ja niitä, jotka kehittävät erilaisia suosittuja alustoja; tämäkin kuulostaa tärkeältä, mutta mahtavatko nämä ihmiset kokea tutkimuksen itselleen mielekkääksi? Niitä appsien tekijöitä ja muita itsensä työllistämään pyrkineitä, jotka ehkä kerta kerran jälkeen ovat onnistumatta? Julkisella sektorilla niitä työntekijöitä, joiden työhön digitalisaatio on eniten vaikuttanut? Kaikkia niitä keikkatyöläisiä, jotka saavat alustatalouden tarjoamista mahdollisuuksista pieniä lisätienestejä tai joutuvat näistä mahdollisuuksista kasaamaan pääasiallisen toimeentulonsa? Jotta alustatalouden merkitystä työlle ja sen tekijöille voi ymmärtää, tulisi tavoittaa monia erilaisia ihmisryhmiä. Näiden ihmisten työtodellisuudet epäilemättä poikkeavat huomattavasti toisistaan.
Toinen työhyvinvointitutkijaa kiinnostava kysymys on, mitkä ovat erilaisissa alustatalouden töissä olevien työn vaatimukset ja voimavarat ja miten niiden tasapainoa on mahdollista optimoida niin, että ihmiset voivat hyvin ja kokevat tekemisensä mielekkäänä. Tämän hetken suosituimman työn psykologisen mallin, työn vaatimusten – työn voimavarojen mallin mukaan kaikissa töissä on omat erityiset vaatimuksensa, jotka liiallisina aiheuttavat kuormitusta ja terveyshaittoja. Kaikissa töissä on myös erilaisia energisoivia voimavaroja, jotka synnyttävät kasvua, kehitystä ja työn imua ja sitä kautta innovatiivisuutta ja tuottavuutta. Miten uusissa töissä tyydyttyvät ihmisten hyvinvoinnille ja merkityksellisyyden kokemukselle elintärkeät universaalit psykologiset perustarpeet autonomiasta, yhteenkuuluvuudesta, kyvykkyydestä ja hyvän tekemisestä toisille?
Eivätkä työhyvinvointitutkijaa askarruttavat kysymykset vielä loppuneet. Kun tällä hetkellä suurin osa alustatalouden työstä on keikkatyötä, mitkä sen vaikutukset ovat työn ja perhe/muun elämän tasapainolle? Lisääkö tällainen työ joustavuutta arjessa vai tuoko se suurimmalle osalle uusia pakkoja ja aikatauluvaikeuksia oudoista työajoista johtuen? Entä tehdäänkö alustatalouden keikkatöitä muuten kuin lisäansioiden takia? Odottaako kukaan kokevansa tällaisen työn merkityksellisenä tai että sen tulisi lisätä hyvinvointia? Jatkaisinko tätä työtä, jos voittaisin lotossa pääpotin? Entä miten työn organisointi tapahtuu ja miten itsensä työllistävät ihmiset oppivat johtamaan omaan työtään ja olemaan siinä proaktiivisia?
Alustatalouden ja digitalisaation vaikutuksista työhön tiedetään vain vähän. Käytännössä ei tiedetä mitään siitä, mitä ne merkitsevät työhyvinvoinnille, työn mielekkyydelle ja sille, miten työt organisoidaan (ylhäältä alas vs. alhaalta ylös). Kuitenkin varmaa on, että tekipä ihminen työtä missä kontekstissa tahansa, hän haluaa saada siitä oikeudenmukaiseksi kokemansa korvauksen ja – edellä olevista kysymyksestäni huolimatta, uskon – kokea työnsä mielekkäänä ja voida siinä hyvin. Parhaimmillaan alustatalouden aikakaudellakin hän tekee asioita vapaaehtoisesti, kokee kuuluvansa johonkin itseään isompaan yhteisöön, pärjää ja saa aikaan asioita ja voi viettää hyvää elämää.
Kirjoittaja: Jari Hakanen on tutkimusprofessori Työterveyslaitoksella. Lue lisää Jarin työstä ja tutkimuksesta täältä.