Alustatalouden ja työn vaikea suhde

Petri Rouvinen, ETLA (Kuva: Maria Grönroos, Studio Liikkuva)

Alustatalouteen liittyvää työtä voi pohtia monesta näkökulmasta (ks. esim. Kenney & Zysman 2016, The Rise of the Platform Economy, Science and Technology, XXXII/3). Satunnaiselle palveluntarjoajalle Uber tai Airbnb mahdollistaa joutenoloajan ja vajaakäytetyn pääoman – auton tai makuuhuoneen – muuttamisen rahaksi. Jos auton tai asunnon hankkii pääasiallisesti näiden alustojen kautta saatavien tulojen hankkimiseksi, ei toiminta käytännössä juurikaan eroa perinteisestä taksikuskista tai aamiaismajoituksen pyörittäjästä. Vaikkapa tori.fi:ssä tavaran vaihdanta synnyttää satunnaisia ansaintamahdollisuuksia ja tässäkin tapauksessa myös perinteisen kaltainen ammattimaisempi vähittäiskauppa on mahdollista.

Alustataloudessa voi hyödyntää myös inhimillistä pääomaansa. Suositun blogin pitäminen voi tuottaa ylläpitäjälleen mainonnan, ilmaistavaroiden ja esiintymiskutsujen muodossa. Suomessakin jotkut YouTube-tähdet ovat jo siirtyneet ammattilaisiksi. Työtään voi myydä melko aivottomaan klikkailuun Mechanical Turkissa (vastaamalla toistuvasti esim. kysymykseen, onko kuvassa kissa), vaativampaan www-sivujen hakukoneoptimointiin UpWorkissä, sopimuksen mukaan hyvälläkin tuntipalkalla, tai tieteellisten ongelmien ratkaisuun InnoCentivessä, jossa suurimmat yksittäiset palkkiot pyörivät sadoissa tuhansissa.

Digitaalisten alustojen myötä monilla aiemmin työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneillä on mahdollisuus tuoda työpanoksensa hyödylliseen käyttöön. Periaatteessa työpanoksen ja usein myös pääoman käyttö tehostuvat. Ainakin nykymallissa, jossa suosituimmat alustat ovat yksityisten pääomasijoittajien rahoittamia, alustan kautta toimiville osapuolille pyritään jättämään vain se osa kokonaishyödystä, joka on välttämätöntä niiden leikissä pitämiseksi. Lopun nappaa alusta ja sen omistajat. Yleishyödyllisiä ja osuuskuntamuotisia digialustoja on muta ainakin toistaiseksi ne ovat selvässä vähemmistössä.

Digitaalisilla alustoilla on kohtuullinen tendenssi pistää kohdemarkkinoidensa vanhoja lainalaisuuksia uusiksi – sikäli kun näin tapahtuu, ennen alustaa markkinoilla toimineiden asema huononee.

Tämänhetkisen empiirisen tiedon valossa näyttää siltä, että työpanoksensa myyminen tai vaihtamien digitaalisten alustojen kautta saattaa olla harrastus tai toissijainen tulonlähde. Pääasialliseksi tulonlähteeksi tulovirrat saattavat olla vaatimattomat ja satunnaiset. Lisäksi näillä markkinoilla tulojakauma on huipukas normaaliin palkkatyöhön verrattuna. Kohtuullisesti ansaitsevia on siis hyvin pieni osa kaikista alustan kautta työpanostaan tarjoavista henkilöistä.

Sikäli kun digitaalinen alusta laajentaa/syventää työn markkinoita ja työn tarjoaminen alustan kautta perustuu vapaaehtoisuuteen, yhteisöllä pitäisi olla vain voitettavaa sillä, että alustoja hyödynnetään työsuoritteen välittämisessä. Näin siis periaatteessa ja ylätasolla; käytännössä ja yksittäisten toimijoiden näkökulmasta asia on mutkikkaampi.

Alustan käytännön hyötyjen pohtimisen voi aloittaa esimerkiksi pohtimalla sitä, miksi alustoihin liitytään. Näitä alustaan liittymisen syitä pohdin aiemmassa blogissani.

Miksi markkinalla on kitka, jota alusta pienentää? Esimerkiksi taksipalveluissa säännöstelyn motiivina ovat laadunvarmistuksen ja turvallisuuden ohella olleet myös ympärivuorokautisen alueellisen saatavuuden varmistaminen matkustajan ominaisuuksista riippumatta. Sekään ei ole ollut merkityksetön seikka, että sääntelyn myötä kysyntä on ollut ennustettavissa. Tämä on helpottanut kalustohankinnoissa ja tehnyt taksiyrittäjän tulovirrasta kohtuullisen vakaan.

Miksi alusta syventää/laajentaa markkinaa? Oliko markkina kenties hyvästä syystä laiton tai loukataanko alustan avulla esim. tekijänoikeuksia? Murentaako alusta ammatillisen järjestymisen kautta saavutettuja etuja ja muuttaa siten aiempaa työn ja pääoman välistä ”kauhun tasapainoa”?

Pohdittaessa työhön liittyvän alustatalouden sallimista johdutaan käytännössä pohtimaan uusiksi kyseisten markkinoiden pelisäännöt. Usein pöydälle tulee näkökulmia, joita ei ole aiemmin tarvinnut artikuloida kovinkaan selvästi. Lähtökohtana tulisi olla, että kaikki elinkeinotoiminta on sinänsä sallittua, mutta siten, että niihin kohdistuvat velvoitteet ovat yhtäläisiä vaihtoehtoisten tarjontamuotojen välillä. Luonnollisesti kaiken elinkeinotoiminnan täytyy myös noudattaa yhteisönsä arvomaailmaa sekä eettistä ja moraalista koodistoa. Koska alustoihin liittyvien jatkumojen hahmottaminen on vaikea ennen niiden yleistymistä, jonkinlainen kokeilulainsäädäntö saattaisi olla tarpeen (esim. periaatteessa minkä tahansa sinänsä laillisen alustan määräaikainen, esim. 5–10 vuoden, laillistaminen ennen lopullista päätöstä).

Digitaalisten alustojen hyödyntämiseen liittyy suuri potentiaali ja niiden esiinmarssi on usein väistämätöntä. Niinpä meidän yhteisönä pitäisi suhtautua niihin avoimin mielin myös silloin, kun kyse on työn välittämisestä ja tekemisestä niiden avulla ja kautta.


Kirjoittaja: Petri Rouvinen on taloustieteen tohtori ja taloustieteilijä. Hän työskentelee tutkimusjohtajana ETLAssa ja on Etlatieto Oy:n toimitusjohtajana. Petri on erikoistunut erityisesti innovaatiotoimintaan ja teknologiaan, kilpailukykyyn, globalisaatioon ja yrittäjyyteen liittyviin asioihin.

Lue lisää tutkimusjohtaja Petri Rouvisen osaamisalueista ja työstä tutkijana.