Työaika alustataloudessa – jäänne teollisuuden aikakaudelta?

Työaika on tärkeä käsite, joka toimii myös taloudellisen arvon mittarina niin työantajalle kuin työntekijällekin. Työntekijä saa tekemästään työstään palkkaa ja työnantaja haluaa arvioida työhön käytettyä aikaa, joka on sidoksissa työntekijämäärän tarpeisiin. Työaika on myös ajankohtainen käsite: Jukka Ahtela on tehnyt työ- ja elinkeinoministeriölle raportin ”Työaika, tietotyö ja tulevaisuus: esimerkkinä ohjelmistoala” osana Työaikalain uudistamisen valmistelua, ja iso osa työssä käyvistä joutuu ottamaan kantaan kilpailukykysopimuksen aiheuttamiin muutoksiin työajassaan. Eikö työaika siis ole kiistaton osa suomalaista tai kansainvälistäkin työelämää?

Annina Ropponen
Annina Ropponen

Työaika alustataloudessa vaatii kuitenkin tavanomaisesta poikkeavaa tarkastelua. Miten työaika arvioidaan, kun työ tapahtuu ilman, että tarvitsee siirtyä tietylle työpaikalle tai työpisteeseen tai miten arvioidaan työaika suhteessa toimeksiantajiin? Ja ehkä kaikuna menneisyydestä: kuka valvoo alustataloustoimijoiden työaikaa, kun toimeksiantajia ja siten työnantajia on useita ja ne voivat sijoittua eri toimialoille (työehtosopimukset!) ja eri maihin (kansallinen ja kansainvälinen työaikalainsäädäntö). Alustatalous voi sisältää myös työtä, joka ei oikeastaan edes tunnu työltä, kuten omien tuotteiden myynti vertaisverkkojen kautta tai rakkaan harrastuksen tuottama elanto, kun hyvän sienisyksyn innoittama poimija myy saalistaan Facebook-ystävilleen.

Haluan tuoda tähän pohdintaan esille yksilön, työntekijän tai alustatalouden tuottajan, millä nimellä häntä sitten kutsutaankin. Yksilö on kokonaisuus, joka elääkseen tarvitsee elantoa, mielekkäitä elämän sisältöjä ja mahdollisuuden lepoon. Uni ja palautuminen ovat tärkeässä roolissa tekipä työtä palkansaajana, yrittäjänä tai alustataloudessa. Hyvään uneen ja palautumiseen tarvitaan kokemus mielekkyydestä ja hyvästä olosta sekä mahdollisuus irrottaa ajatukset työasioista ja kiireestä. Pitääkö tästä huolehtia vahtimalla alustataloudessakin työaikaa? Todennäköisesti ei. Sen sijaan tarvitsemme mahdollisuuden ja osaamisen arvioida omaa ajankäyttöä ja sen yhteyksiä hyvinvointiin, jotta palaudumme. Yksilöinä olemme erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa, ja näin myös ajankäyttömme on hyvin yksilöllistä. Yhdelle liikunta on tärkeä irrottautumisen ja palautumisen keino, toinen kokee saavansa valtavasti tehdessään työhön liittyviä asioita ja tavatessaan ihmisiä eikä kaipaa työn ja vapaa-ajan välille selkeää rajaa. Kolmas kokee, että selkeä jako työhön, vapaa-aikaan ja lepoon on ainoa mahdollisuus, kun lasten päivähoito asettaa konkreettiset raamit toimia. Hyvä näin. Tämä toimii loistavasti, kun yksilö voi hyvin ja kokee, että tilanne on tasapainossa. Sen sijaan, jos kokemuksena on väsymys, stressi, huoli tai pitkään jatkuva kiire, on syytä pysähtyä ja arvioida kokemusta.

Ajankäytön arviointi onkin asia, joka alustataloudessakin tulee tehdä. Jää nähtäväksi, saammeko uusitussa Työaikalaissa tähän jotain ohjausta. Silti jo nyt ajankäytön arviointiin on tarjolla apua esimerkiksi mobiiliappseissa (kuten Aikani tai Time Tracker), työterveyshuollolta tai omalta esimieheltä (jos sellainen on). Arvioinnin tarkoituksena olisi saada käsitys ovatko työhön, vapaa-aikaan ja lepoon käytetty aika tasapainossa. Myös sähköinen kalenteri tai jopa paperi ovat hyvät välineet, jos haluaa testata omaa tilannettaan. Seuraa ajankäyttöäsi pari viikkoa ja merkitse koko vuorokauden ajalle ajankäyttösi jaoteltuna työ, vapaa-aika ja uni. Merkitse vihreällä ne ajanjaksot, jotka tuntuvat hyviltä ja eivät rasita, keltaisella ne, jotka haastavat, mutta sujuvat ja punaisella ne, jotka tuntuvat hankalilta ja vievät liikaa energiaa. Arvioimalla värien suhdetta saat kuvan omasta tilanteestasi. Jos keltaista ja punaista on eniten, voiko niihin kuluvaan aikaan tai ajankäytön sisältöihin vaikuttaa? Miten ja millä aikajänteellä? Keneltä tarvitset apua? Muokkaamisen jälkeen voit uudelleen seurata, korjaantuuko tilanne. Jos väreissä korostuvat vihreä ja keltainen, tilanne on varsin hyvä. Kannattaa kokeilla.

 

Kirjoittaja Annina Ropponen on vanhempi tutkija Työterveyslaitoksella. Lue lisää Anninan työstä ja tutkimuksesta täältä.