Mitä jakamistaloudessa jaetaan?

Aija Leiponen (Kuva: Maria Grönroos, Studio Liikkuva)

Jakamistaloudesta puhutaan nyt paljon, koska Uberin ja Airbnb:n kaltaiset yritykset hallitsevat pääomamarkkinoita, uutisotsikoita sekä sankariyrittäjyyden mielikuvia. Jakamistaloudella tarkoitetaan liiketoimintaa, joissa yksittäiset ihmiset myyvät vajaakäytettyihin varantoihin liittyviä palveluita. Eli ihmisillä voi olla käyttämättömiä tavaroita, aikaa tai taitoja, joita tarjotaan korvausta vastaan muiden käyttöön. Uberin tapauksessa ylimääräiset resurssit ovat auto ja aikaa, Airbnb:n tapauksessa majoitustilaa. Näiden kahden superhittipalvelun lisäksi internetistä löytyy monenmoista muuta yksityishenkilöiden tarjoamaa tavaraa ja palvelua.

Ilmiön nimeksi on vakiintunut jakamistalous, sharing economy, vaikka kyse on selvästi palveluiden myymisestä. Jos jakamistaloudessa oltaisiin kiinnostuneita tavaroiden tai palveluiden “jakamisesta”, voitaisiin keskittyä Craigslistin ja Freecyclen kaltaisiin yhteisöpalveluihin. Craigslist aloitti vuonna 1995 San Franciscossa tarkoituksenaan kertoa kaupungin asukkaille “viileistä tapahtumista” (“cool events”). Tästä se levisi nopeasti asunto- ja työmarkkinoille; molemmat olivat San Franciscossa kortilla 1990-luvun lopulla. Freecycle Network on kierrätyspalvelu, jossa voi päästä ilmaiseksi eroon vaikkapa ylimääräisistä huonekaluista tai astioista. Palvelu alkoi Arizonassa vuonna 2003 tavoitteenaan “levittää anteliaisuuden henkeä joka vahvistaa yhteisöjen siteitä ja edistää ympäristön kestävyyttä ja uudelleenkäyttöä”[1].

Freecycle ja Craigslist aloittivat voittoa tavoittelemattomina organisaatioina. Airbnb ja Uber pyrkivät sijoittajiensa kärsivällisellä tuella kasvamaan globaaleiksi markkinajohtajiksi kasaamalla markkinavoimaa ja ajamalla kilpailijoita markkinoilta. Huhutaan että Uberin maltillisemmin kasvava kilpailija Lyft saattaa kääntyä Uberiä aikaisemmin voitolliseksi. Samoin Airbnb:n markkinoilla on pitkän linjan kannattavia toimijoita kuten VRBO – Vacation Rentals By Owner – joka on kirjaimellisesti loma-asuntojen omistajien aloittama yritys.

Siis mikä jakamistalous ja miksi? Kun näissä palveluissa ei mitään varsinaisesti jaeta, ehkä olisi älyllisesti rehellisempää puhua palvelujen digitaalisista markkinapaikoista. Netistä löytyy työmarkkinoita (esim. Monster perustettu 1994), käytettyjä kirjoja (AbeBooks, per. 1995), autoja (Cars, per. 1998), tietokoneohjelmointia (TopCoder, per. 2001) ja kaikenlaista omituista roinaa (eBay, per. 1995). Digitaaliset markkinapaikat ovat paljon vanhempi ilmiö kuin Uber (per. 2009) ja Airbnb (per. 2007).

Miksi 1990-luvulta lähtien nähtiin digimarkkinoiden voimakas kasvu? Kehittyvät tieto- ja viestintätekniikat vähensivät merkittävästi koordinaation, kommunikaation ja kaupankäynnin kustannuksia. Kattava ja kaupallinen internet sekä laajakaistaverkot yhdistettyinä henkilökohtaiseen ja mobiiliin tietojenkäsittelyyn mahdollistivat ihmisten aktiivisen toiminnan tietoverkoissa. Kun koordinaatio ja kommunikaatio ovat liiketoiminnalle keskeisiä, digitalisaatiolla voi olla valtavia vaikutuksia toimialan organisaatioihin ja rakenteeseen.

Matalien koordinaatiokustannusten maailmassa voidaan käydä kauppaa yhä pienemmillä yksiköillä. Työt voivat koostua myydyistä tehtävistä eivätkä täyspäiväisistä “työpaikoista” pitkä-aikaisissa organisaatioissa. Tuotteet voidaan koota ympäri maailman teetetyistä valmiista osista monimutkaisten arvoketjujen kautta eikä kaikkea tarvitse valmistaa itse. Musiikkikin myydään laulu kerrallaan ja albumin käsite alkaa kuihtua. Samalla tavalla voidaan osittaa auton tai asunnon käyttö tai vuokrata työkalua tai koirankävelytyspalvelua “jakamistaloudessa”.

Mikä “jakamistaloudessa” lopulta on uutta ja erilaista? Resurssien ja ajan jakaminen yhä pienempiin myytäviin yksiköihin on yleinen suuntaus digitaalisessa taloudessa. Digitaalisia markkinoita on syntynyt monille aloille. Uutta on ehkä eräiden yksittäisten yritysten pääomasijoittajien valmius rahoittaa maailmanvalloitusta miljarditolkulla. Onko Uber hyvä bisnes, kannattaako sijoittajien olla kärsivällisiä? Miljardit kuluvat oikeuskäsittelyihin, taisteluun sääntelyä vastaan sekä kuskien houkutteluun. Airbnb:n sentään ennustetaan 10 vuoden tappioputken jälkeen muuttuvan voitolliseksi vuonna 2017 eikä pörssilistautuminen varmaankaan ole kaukana tulevaisuudessa. Nähtäväksi jää, millaisen tuoton sijoittajat saavat silloin panostuksilleen. Talouden näkökulmasta tulisi ehkä miettiä onko kilpailu tervettä, kun suuri joukko äärimmäisen varakkaita pääomasijoittajia käyttää verkostoyrityksiään kilpailijoiden ajamiseen markkinoilta tekemällä liiketoimintaa pitkä-aikaisesti polkuhinnalla ja kannattamattomasti. Sitten kun markkinoilla on verkostomonopoli, sinne tulo on paljon vaikeampaa, ja kuluttajille odotettavissa reilu hintojen nousu.

[1] “Instill a sense of generosity of spirit as they strengthen local community ties and promote environmental sustainability and reuse”


Kirjoittaja: Aija Leiponen toimii professorina Cornellin yliopistossa. Hänen tutkimusalueitaan ovat muun muassa digitalisaatio, innovaatiostrategiat, organisaatiot ja teknologian muutos. Aija Leiponen on työskennellyt tutkijana myös Berkeleyn yliopistossa Kaliforniassa, Imperial Collegessa Lontoossa sekä Etlassa, jossa hän toimii tälläkin hetkellä senior fellow -tutkijana.

Lue lisää Aija Leiposen osaamisalueista ja työstä tutkijana.