Meikäläinen tunnetaan kohtuullisena teknointoilijana. Olen ollut sitä lapsesta lähtien. Vietin hitaat varhaisvuoteni ahmien kaikki mahdolliset tieteiskirjat Järvelän kirjaston hyllyistä. Tämä yksinkertainen lukuvalinta on saattanut hyvinkin olla elämäni paras investointi, englannin kielen opiskelun lisäksi. Kerron miksi.
Mielikuvitus on ihmisen ihailtavin ominaisuus, ainakin minun mielestäni. Kyky irrottautua kaavoista, taaksepäin katsovan datan jäykkyydestä, ja kuvitella jotain mitä ei pysty arjesta havaitsemaan. En pysty keksimään tietoiselle olennolle hienompaa ominaisuutta.
Parhaimmillaan mielikuvitus on sekä tunteen että järjen tuote. Se pelasti primitiivisinä aikoina meidät ennustamattomien uhkien kynsistä. Epäluulo ja kyky pelätä pitivät meidät hengissä. Toisaalta sama mielikuvitus yhdistettynä rohkeuteen ja uteliaisuuteen sai ihmiskunnan murtautumaan nälkärajalta menestystarinaksi, jota ihmiskunta on tänä päivänä.
Mielikuvitus oli tärkeää tieteiden esiinmarssissa valistuksen aikana. Yli ajan vastauksena omiin vajaavaisuuksiimme kehitimme informaatioteknologian, jota nyt viemme aina vain pidemmälle. Sen sijaan että olisimme innoissamme onnistumisistamme, tohtori Frankensteinin tavoin pelkäämme sitä mitä loimme. Pelon sijasta meidän olisi hyvä muistaa omat vahvuutemme ja käyttää niitä. Meidän pitää tehdä skenaarioita tulevasta ja pyrkiä hallitsemaan muutosta, jotta saamme luomuksestamme irti hyödyt, joita alun perin toivoimme, menettämättä itseämme prosessissa.
Tuskaa voi lievittää myös sen hyväksyminen, että paluuta menneeseen ei ole. Koneet ovat juuri sitä, mitä yli ajan luomamme ongelmat nyt vaativat. Ympäristöongelmat, resurssiniukkuus, vanheneminen, väestönkasvu – kaikkiin näihin voimme kehittää informaatioteknologiasta ponnistavan ratkaisun, joka voi ehkäistä muuten ihmiskuntaa uhkaavan kurjuuden. Olemme luomassa ratkaisua omalle epätäydellisyydellemme omaksi pelastukseksemme.
Miten sitten elää yhdessä koneitten kanssa? Vastaus piilee yhteistyössä. Kone on hyvä matematiikassa ja epälineaarisuuksien havainnoimisessa. Me taas olemme huonoja näissä molemmissa. Annetaan siis koneen hoitaa nopeutta, laskentakapasiteettia, voimaa ja systematiikkaa vaativat työt. Me vuorostamme integroimme koneen tuottaman tiedon siihen, missä itse olemme vahvoja: mielikuvituksesta ponnistavien skenaarioiden luomisessa, yhteistyössä, empatiassa ja kyvyssä olla muiden mielien kanssa yhdessä enemmän. Näin saamme nopeutettua ”ajattelun evoluutiota”. Tarvitsemme tätä, sillä 25 vuoden ihmissukupolvien syklit ovat aivan liian hitaita itse luomiemme ongelmien voittamiseksi
Ainakin minulle tämä luo uskoa tulevaan – niinpä jatkan tieteiskirjojen ahmimista mielikuvitukseni vireänä pitämiseksi.
Kirjoittaja: Leena Mörttinen on Perheyritysten liiton toimitusjohtaja. Perheyritysten liitto on SWiPE-tutkimushankkeen yhteistyökumppani tutkittaessa erityisesti yritysten uusiutumista sekä uusia joustavia työtapoja yrityksissä.