Konferenssin toisena päivänä kuultiin esityksiä muun muassa työn automaatiosta ja sen kytköksistä työntekijöiden oikeuksiin ja yksityisyydensuojaan.
WORK2019-konferenssin toinen päivä tarjosi keynote-esityksiä työn automaatiosta ja yhdenmukaistamisesta sekä henkilöbrändäyksestä. Päivän aikana käsiteltiin myös digitaalista näkyvyyttä ja näkymättömyyttä työssä.
Digitalisaatio on mahdollistanut uudenlaisen läpinäkyvyyden työelämässä. Erilaisten organisaatiokäyttöön tarkoitettujen sovellusten, kuten Slackin ja Yammerin, ansiosta viestejä voi lähettää koko työyhteisön kesken. Google Driven kaltaisten yhteiskäyttötyökalujen myötä ihmiset voivat myös oppia toisiltaan, kun he näkevät, minkälaisen prosessin vaikkapa tietynlaisen dokumentin kirjoittaminen vaatii.
Monilla aloilla digitalisaation tuoma läpinäkyvyys on edistänyt työtä merkittävästi. Esimerkiksi terveydenhuolto- ja hoiva-alalla suurten tietomassojen tallennus ja hakeminen on tehnyt työstä tehokkaampaa.
Samalla monet teknologioista piilottavat asioita katseelta. LinkedInissa saamme tiedon tuttavan ylennyksestä, mutta emme näe työtä, jota ylennyksen saaminen on vaatinut. Myös erilaisten tekoälyjen toiminta jää usein mysteeriksi muille kuin alaan vihkiytyneille. Keskustelut esimerkiksi yksityisyydensuojasta ovatkin kiihtyneet viime vuosien aikana.
Työn automaatio ei tarkoita suurempaa autonomiaa
Torstaina kuultiin kolme keynote-puhetta, joista ensimmäisen piti työlainsäädännön professori Valerio de Stefano Leuvenin yliopistosta. De Stefanon keynoten nimi oli Individual and collective rights for the Future of Work: Artificial intelligence, Automation and Labour Law (suomeksi Tulevaisuuden työn yksilölliset ja yhteisölliset oikeudet: tekoäly, automaatio ja työsuojelulaki).
Uusien teknologioiden vaikutukset työhön ja työn tulevaisuuteen puhuttavat julkisuudessa toistuvasti. De Stefanon mukaan keskustelu on kuitenkin pyörinyt liikaa sen ympärillä, kuinka monta työpaikkaa teknologisten innovaatioiden myötä menetetään. Hän keskittyi puheenvuorossaan siihen, miten työpaikkojen laatu kehittyy työmarkkinoilla tulevaisuudessa.
Huoli siitä, että robotit vievät ihmisten työt, on kova, mutta erilaisia ohjelmistoja ja tekoälyä käytetään jo nyt työvoiman hallintaan ja seuraamiseen. Esimerkiksi Amazonin varastoissa työskentelevillä ihmisillä on kädessään IoT-rannekkeet, joihon työntekijät saavat käskyjä ja ohjeita. Ranneke seuraa, kuinka monta tuotetta työntekijä ehtii työpäivän aikana hakea varastosta ja kuinka nopeasti. Kaikki tiedot välittyvät rannekkeesta Amazonille.
“Automaatio ei välttämättä tarkoita suurempaa autonomiaa”, De Stefano sanoi.
Vaikka työlainsäädännön ajatellaan usein suojelevan työntekijää, se antaa De Stefanon mukaan työnantajalle epäreilun valta-aseman työntekijään nähden. Työnantajilla on valta määrätä ja muuttaa alaistensa työtehtäviä tai työn fyysistä paikkaa, tarkkailla heidän työtään digitaalisesti ja rangaista heitä. Työntekijät usein myös hyväksyvät nämä ääneen lausumattomat toiminnan tavat.
De Stefano totesi puheessaan, että tekoälyn ja automaation värittämä tulevaisuuden työ vaatii laajempia yhteisiä työntekijän oikeuksia. Tämä ei tarkoita vain perustyöolojen laadun varmistamista, vaan myös johtamisen järkevöittämistä ja tarpeen tullen vastustamista, sekä työntekijöiden ihmisarvon suojelemista. Tekoälyn ja automaation luomiin haasteisiin pystytään vastaamaan vain yhteistyössä.
De Stefano penäsi työhön lähestymistapaa, jossa ihmiset ovat johdossa.
“Koneen ei pidä saada viimeistä sanaa. Ihmisen tulisi aina olla vastuussa päätöksistä”, De Stefano sanoi.
Yhdistävä työ voi olla tulevaisuudessa harvojen herkkua
Päivän toinen pääpuhujista oli Virginian yliopiston sosiologian professori Allison Pugh, joka puhui aiheesta The Future of Interpersonal Work: Inequality, Insecurity and Automation in Connective Labor (suomeksi Ihmistenvälisen työn tulevaisuus: epätasa-arvo, epävarmuus ja automaatio yhdistävässä työssä).
Pugh käsitteli puheenvuorossaan niin sanottua yhdistävää työtä (connective labor) ja sen muuttumista digitalisaation myötä. Yhdistävällä työllä Pugh viittaa työhön, joka riippuu työntekijöiden kyvystä ylläpitää suhteita muihin ihmisiin. Tällaista työtä sisältyy suureen osaan nykypäivän ammateista, esimerkiksi opettamiseen tai sairaanhoitoon. Sillä on monesti suuri merkitys potilaan tai asiakkaan hyvinvoinnille.
Yhdistävän työn tuottavuutta pyritään enenevässä määrin lisäämään. Siksi monilla aloilla on otettu käyttöön virtuaaliavusteisia työkaluja palvelun systematisoimiseksi. Saatat joutua keskustelemaan virtuaalisen terveydenhoitajan kanssa ennen kuin pääset lääkärin vastaanotolle, ja esimerkiksi terapiaa voi nykyään saada pelkän puhelinsovelluksen välityksellä. Pughin mukaan tällainen systematisointi perustuu oletuksiin, joiden mukaan monimutkaiset ihmissuhteet voi typistää yksinkertaisiksi tunnetiloiksi.
Vaarana on, että palvelujen virtuaalinen yhdenmukaistaminen johtaa eriarvoistumiseen, koska kasvokkaista kanssakäymistä ei välttämättä tarjota kaikille. Usein automatisoitua yhdistävää palvelua saavat huonommassa asemassa olevat ihmiset, kuten invalidit ja matalatuloiset. He ovat kuitenkin niitä, jotka tarvitsisivat ihmiskontaktia kaikkein eniten.
“Yhdistävän työn automatisointi voi saada ihmiset tuntemaan, että heitä ei nähdä”, Pugh sanoi.
Myös ajatus siitä, että virtuaaliversio yhdistävästä työstä on parempi kuin ei mitään, elää Pughin mukaan vahvasti. Jos matalatuloisella perheellä Yhdysvalloissa ei ole varaa lähettää lastaan esikouluun, on parempi saada opetusta edes digitaalisessa muodossa.
“Yhdistävästä työstä voi tulla harvojen luksusta.”
Henkilöbrändäys tekee työntekijästä yrityksen
Torstain viimeisestä keynotesta vastasi antropologian professori Ilana Gershon Indianan yliopistosta. Hänen puheenvuoronsa kantoi nimeä Me™: The Neoliberal Self at Work (suomeksi Minä™: Uusliberaali minuus töissä). Keynote pureutui yksilön brändäämiseen työelämässä.
Gershon valotti puheenvuorossaan Foucaultin ajatuksia 1970-luvun lopulta, jolloin filosofi enteili uudenlaisen jaetun vision, uusliberalismin nousua. Vision mukaan markkinoiden määräämässä maailmassa ihmiset menestyisivät parhaiten yrittäjähenkisinä yksilöinä.
Gershonin mukaan uusliberaali minuus esiintyy nykyään henkilöbrändäämisen muodossa. Ihmiset markkinoivat itseään taitojen, ominaisuuksien, kokemusten ja ihmissuhteiden muodostamina kokonaisuuksina, “yrityksinä”, joita he jatkuvasti hallinnoivat ja parantelevat. Gershonin mukaan uusliberalistinen minäsuhde perustuu arviointiin ja itsehillintään, kun ihminen pyrkii jatkuvasti näyttämään ulospäin parhaan version itsestään.
Uusliberalistisen minuuden korostuminen työelämässä ei jätä tilaa perinteiselle yhteenkuuluvuudelle. Suhteet muihin ihmisiin määräytyvät hyödyllisyyden ja vaihdannan perusteella: Kuka voi viedä minua urallani eteenpäin, kuka ei?
“Ihmissuhteet ovat välineellisiä ja ovat aina alisteisia markkinalogiikalle”, Gershon sanoi.
Myös työsuhteet nähdään väliaikaisina sopimuksina, joiden avulla päästään työelämässä seuraavalle tasolle. Pitkät työsuhteet vähenevät, ja työnantajat palkkaavat intohimoisia yksilöitä tekemään yksittäisiä projekteja. Kun irtisanominen on normaalia ja helppoa, myös työntekijät alkavat nähdä työn väliaikaisena ja irtisanoutuvat herkästi.
Gershonin mukaan uusliberalistiset hyvät johtajat ymmärtävät tämän ja auttavat työntekijöitään keräämään työn aikana tarvittavat taidot jatkoa varten.
“Näin työntekijät pääsevät urallaan eteenpäin, jotta he voivat jälleen irtisanoutua.”
Uusliberalismin maalaama karu kuva työelämästä ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto. Kyydistä voi myös hypätä pois.
“Jotkut kehittävät vaihtoehtoja, eivätkä toimi uusliberalismin mukaan. Teknologiat joita käytämme rohkaisevat meitä ajattelemaan tietyllä tavalla, mutta me voimme käyttää niitä toisin.”
Teksti: Kira Keini, KasKas Media
Kuvat: Eija Vuorio, WORK2019 organisointikomitea
WORK2019-konferenssi on 14.–16.8.2019 järjestettävä kansainvälinen foorumi, jossa vaihdetaan tutkimustietoa ja kokemuksia työn ja työelämän alojen tutkijoiden ja asiantuntijoiden keskuudessa. Turun yliopisto järjestää konferenssin yhdessä Turun työtieteiden keskuksen (TCLS), Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman SWiPE-konsortion sekä Työterveyslaitoksen kanssa.