Osaamisen kehittämisellä luodaan tulevaisuutta

Teemu Hassinen

Työelämän muutokset haastavat osaamisen. Tätä viestiä painotamme yhteisenä rintamana. Onko tämä uusi tilanne? No, ei. Työ on muuttanut muotoaan kautta koko ihmiskunnan historian. Toki muutoksen nopeus on nyt ja tulevaisuudessa aivan uudella tasolla, ja tämä haastaa meidät kaikki.

Keskustelu tulevaisuuden osaamistarpeista on tällä hetkellä hieman negatiivissävytteistä. Tämä johtunee siitä, että meillä ei ole täysin tarkkaa tietoa siitä, mitä osaamista tarvitsemme tulevaisuudessa. Se myös aiheuttaa epävarmuutta; kuinka joustavasti kykenemme haasteeseen vastaamaan. Tiedostamme myös, että aina ei pieni osaamispäivitys työtehtävän sisällä enää riitä. Koko ammatti voi vaihtua. Työtehtäviä tulee myös häviämään.

Huolta on myös siitä, ymmärtävätkö sekä työntekijät että työnantajat vastuunsa osaamisen kehittämisestä. Onko valtiovalta valmis panostamaan tarpeeksi ja näkevätkö päättäjät osaamisen kehittämisen sekä työllisyyden turvaamisen lukuisat, myös välilliset positiiviset vaikutukset?

Meillä on syytä oivaltaa tilanteen positiivisuus. Suupielet ylöspäin ja yhteistyössä kohti tulevaa. Olemme itse sinnikkäästi ja onnistuneesti luoneet tarpeen osaamisen nopeaan päivittämiseen. Teknologinen kehitys on omaa tuotostamme. Sillä tavoittelemme mm. työn tehokkuutta, helppoutta, turvallisuutta ja terveellisyyttä. Tuottavuuden kehitys luo lopulta myös työpaikkoja tulevaisuuteen – tästä hyödymme kaikki.

Jotta pysymme itse luomamme tulevaisuuden vauhdissa, tulee osaamisen kehittäminen nähdä osana tulevaisuuden luomista, ei pakollisena reagointina. Vastuu tulee olla työnantajalla ja yksilöillä yhdessä. On selvää, että työnantajat ymmärtävät vastuunsa henkilöstön kehittämisestä. Toisaalta minkään ulkopuolisen vastuun kautta ei kaadeta oppia kenenkään päähän. Oikea tasapaino syntyy, kun myös me yksilöt ymmärrämme tulevaisuuden vaativan yhä enemmän vastuunkantoa oman työmarkkinakelpoisuuden ylläpitämisestä.

Puhumme paljon koulutusjärjestelmän kehitystarpeista. Formaali koulutus ja tutkinnot luovat edellytyksiä ja esimerkiksi nostavat työmarkkinakelpoisuutta työuran alkuvaiheessa. Koulutusjärjestelmämme tulee tuottaa myös muuta koulutusta yhä joustavammin, esimerkiksi moduuleissa. Samaan aikaan emme saa unohtaa aktiivista osaamisen johtamista ja informaalia oppimista – vanhoja tuttuja asioita, joiden merkitys korostuu entisestään.

Osaamisen ennakointi ja kehittäminen tapahtuvat tulevaisuudessakin tehokkaasti ja vaikuttavasti lähellä työelämää. Meidän tulee haastaa oppilaitosten ja työpaikkojen yhteistyö kattamaan myös työpaikalla tapahtuva henkilöstön osaamisen kehittäminen. Oppilaitoksilla olisi myös tähän annettavaa ja tästä saatavaa. Emme ole löytäneet vielä yhteiskehittämisen kaikkia muotoja.

Muistakaamme osaamisen ja sivistyksen laaja-alaisuus. Teknologisen kehityksen akuutisti vaatima osaaminen on tärkeää ja välttämätöntä. Emme saa epäonnistua tähän haasteeseen vastaamisessa. Samaan aikaan yhteiskuntamme tarvitsee paljon muutakin osaamista ja sivistystä. Sivistystä tarvitsevat niin työyhteisöt kuin yksilötkin. Meidän on hyvä muistaa, että ihmisen perustarpeet eivät muutu rinnakkain teknologisen kehityksen kanssa. Arvostakaamme ihmisyyttä ja kehittäkäämme teknologiaa tämä huomioiden. Sivistynyt yhteiskunta voi olla tuottava – tuottava yhteiskunta mahdollistaa sivistyksen.


Kirjoittaja Teemu Hassinen toimii Sivistystyönantajien toimitusjohtajana.