Konferenssin avauspäivänä keskusteltiin alustatalouden vaikutuksista työhön ja kuultiin keynote-puheenvuorot digitaalisesta keikkataloudesta sekä innovaatiotyön nurjasta puolesta.
WORK2019-konferenssin ensimmäinen päivä käynnistyi työministeri Timo Harakan puheella. Harakka kiitti konferenssin järjestäjiä ajankohtaisesta teemasta, Real Work in Virtual World (suomeksi Oikeaa työtä virtuaalisessa maailmassa). Hän muistutti kuulijoita digitaaliseen kehitykseen liittyvästä vastuusta. Nopeasti muuttuvassa työelämässä on tärkeää pitää huolta, että kaikki pysyvät muutoksen mukana.
Avauspäivänä keskusteltiin muun muassa alustatalouden vaikutuksista työhön. Amazonin ja Überin kaltaisilla digitaalisilla alustoilla tehtävän työn vapaus ja itseohjautuvuus houkuttelevat yhä useampia, ja alustatalouden merkitys perinteisten työmarkkinoiden rinnalla kasvaa jatkuvasti.
Alustoilla tehtävään työhön liittyy kuitenkin paljon haasteita. Sen sääntely on vaikeaa, ja viime aikoina esimerkiksi ruokalähettien puutteelliset työehdot ovat puhuttaneet paljon julkisuudessa. Alustatyöhön liittyvä epävarmuus ja heikot oikeudet voivat stressata ja ahdistaa työntekijöitä.
Päivän esityksissä pohdittiin, että yksi tapa puuttua ongelmiin on verrata alustatyötä muihin samankaltaisiin työn muotoihin, kuten työnvälitysyritysten kautta tehtävään työhön ja keikkatyöhön. Näin voidaan selvittää, miten haasteita on ratkaistu vastaavanlaisissa tilanteissa. Myös alustatyön sääntelyä tulisi lisätä ja tarkentaa.
Innovaatiotyö voi asettaa suuren osan työntekijöistä heikkoon asemaan
Päivän ensimmäisen keynote-puheenvuoron piti viestintätieteiden apulaisprofessori Lilly Irani Kalifornian yliopistosta. Keynote kantoi nimeä Innovators and their others: work, value, and the colonial present (suomeksi Innovaattorit ja heidän toisensa: työ, arvo ja kolonialistinen nykyisyys).
Irani kuvaili innovaatioita työn muotona, ideologiana ja kapitalismille tyypillisenä tuottavuuden lajina. Iranin mukaan innovaatiot ovat nykypäivänä talouspolitiikan ja päätöksenteon keskiössä. Tämä on sinänsä perusteltua, sillä niiden avulla voidaan esimerkiksi etsiä vastauksia ilmastonmuutoksen kaltaisiin suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin.
Iranin mukaan innovaatiotyön priorisointiin liittyy kuitenkin ongelmia, sillä sen seurauksena monet muut työn ja tiedon muodot jätetään herkästi vähäpätöisempään asemaan.
“On tärkeää tarkastella, minkälaisia eroja ja hierarkioita innovaatiot tuottavat ihmisten välille”, Irani sanoi.
Innovaatioiden kehittämiselle välttämättömät, niin sanotut suorittavat työt, kuten suurten datamäärien manuaalinen seulonta tai vaikkapa tuotteen massatuotanto, halutaan usein ulkoistaa. Esimerkiksi suuret kansainväliset yritykset saattavat siirtää tuotannon kehittyviin maihin ja pitää suunnitteluun ja markkinointiin liittyvät luovemmat työtehtävät omissa käsissään.
Iranin mukaan innovaatioiden painottaminen toisintaa kolonialistisia toimintatapoja. Kun pyritään innovaatioihin, tarvitaan näkymättömiä “toisia”, ihmisiä, jotka joutuvat usein tekemään töitä freelancereina ilman kunnollisia työehtoja.
Myös työn tutkimuksessa on Iranin mukaan keskitytty määrittelemään ilmiöitä innovaatioiden lähtökohdista. Hän kannusti yleisöä pohtimaan, miten tilannetta voisi muuttaa.
“Miltä näyttäisi, jos panisimme säädyllisen työn kiinnostuksemme kärkeen ja toteaisimme, että innovaatiot tapahtuvat, jos ovat tapahtuakseen? Niihin kohdistetaan tällä hetkellä turhan paljon huomiota”, Irani sanoi.
Digitaaliset keikkatyöt kertovat työn tulevaisuudesta
Keskiviikon toinen keynote-puhe kuultiin Oxfordin yliopiston apulaisprofessori ja taloussosiologi Vili Lehdonvirralta otsikolla The online gig economy: What we know and what we don’t (suomeksi Digitaalinen keikkatalous: Mitä tiedämme ja mitä emme tiedä).
Digitaalisella keikkataloudella viitataan palvelutyöhön, jota tehdään Upworkin kaltaisten digitaalisten alustojen välityksellä. Upworkissa henkilö voi myydä esimerkiksi ohjelmistokehittämistä, graafisen suunnittelun palveluita tai käännöstöitä tietyllä tuntihinnalla. Työnantaja voi palkata hänet tekemään yksittäisen työtehtävän tai projektin. Digitaalista keikkataloutta kutsutaan myös etäalustataloudeksi (remote platform economy), sillä työntekijä ja työn tilaaja eivät kohtaa kasvokkain.
“Siinä missä perinteiset työmarkkinat ovat yleensä paikallisia, keikkatöitä voi tehdä digitaalisesti mistä vain”, Lehdonvirta sanoi.
Valtaosa online-keikkatyöntekijöistä onkin korkeasti koulutettuja ihmisiä, joiden voi olla hankala löytää omia taitoja vastaavaa työtä kotimaassaan. Tätä tukevat tilastot, joiden mukaan digitaalisia keikkatöitä tehdään eniten Intiasta, Bangladeshista ja Pakistanista käsin. Suurin osa digitaalisen keikkatyövoiman kysynnästä puolestaan tulee Yhdysvalloista.
Euroopassa online-keikkatyöt ovat vielä marginaalissa. Kyselytutkimusten perusteella ne ovat pääasiallinen tulonlähde noin yhdelle prosentille eurooppalaisista aikuisista. Tätä useammat eurooppalaiset kuitenkin saavat osan tuloistaan digitaalisista keikkatöistä.
Digitaalista keikkataloutta on Lehdonvirran mukaan tutkittu viime vuosina monista kulmista, mutta sen ja perinteisten työmarkkinoiden välistä suhdetta ei vielä tunneta kovin hyvin. Vielä ei esimerkiksi tiedetä, kuinka suuri osa digitaalisen keikkatyön tekijöistä siirtyy työn seurauksena perinteisille markkinoille.
Digitaalinen keikkatalous toimii Lehdonvirran mukaan esimerkkinä monista perinteisten työmarkkinoiden trendeistä, kuten itsensä työllistämisestä, etätyöstä sekä asiakaspalautteen ja algoritmien hyödyntämisestä työntekijöiden johtamisessa.
“Digitaalinen keikkatyö on kokonaisuutena melko äärimmäinen ilmiö, mutta sen piirteitä voi löytää kaikkialta työelämästä”, Lehdonvirta sanoi.
Teksti: Kira Keini / Kaskas Media
Kuvat: Eija Vuorio, WORK2019 organisointitiimi & Vilja Rydman, TTL
WORK2019-konferenssi on 14.–16.8.2019 järjestettävä kansainvälinen foorumi, jossa vaihdetaan tutkimustietoa ja kokemuksia työn ja työelämän alojen tutkijoiden ja asiantuntijoiden keskuudessa. Turun yliopisto järjestää konferenssin yhdessä Turun työtieteiden keskuksen (TCLS), Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman SWiPE-konsortion sekä Työterveyslaitoksen kanssa.